Keskikesän kasvimaakatsaus

Kun Juhannus on ohitettu ja kasvimailla alkaa selkeästi uusi kasvuvaihe, alkaa nähdä että mikä oikeasti toimii ja mikä ei. Alkukesän versomisen, kukkimisen ja juurtumisen jälkeen alkavat aikaisimmat kasvit tiputtaa ensimmäisiä kukkiaan ja kasvattaa hedelmiä. Ainakin maatiaistomaatit ja –härkäpavut ovat molemmat tällä asteella. Savitaipalelaiset härkäpavut rupesivat kukkimaan päivän pari ennen juhannusta ja nyt viikkoa myöhemmin ensimmäiset palot alkavat olla pian pikkurillin mittaisia.

Maatiaislajike ”Potattomaatti” on ainakin osoittautunut oivaksi valinnaksi. Pisimmälle ehtineet taimet pukkaavat jo kolmatta kukkaterttuaan, ja ensimmäiset tertut ovat todella runsaita, yli kymmenen kukan ryppäitä. Näistä moni on alkanut jo tuottaa hedelmää, ja kun ei ole vielä edes heinäkuu, uskallan olla jo melko toiveikas sadon suhteen. Vieressä kasvava venäläinen pensastomaatti ”Sub-Arctic” on huomattavasti jäljessä.  Pelkästään kaninlannalla ja viherlannoitevedellä kasvaneet tomaatintaimet vaikuttavat ainakin erittäin reheviltä ja hyvinvoivilta. Valon merkitys näkyy selkeimmin – eniten valoa saavat taimet ovat jopa kolminkertaisia varjoisammalla paikalla kasvaviin naapureihinsa verrattuna. 

Harjupenkki – toimiiko se? 

Taimihankintojen jälkeen harjuviljelmä näyttää sopivan runsaalta.

Hugelkultur-harjupenkin kanssa on ollut jonkin verran säätämistä. Koitin penkkiä perustaessani etsiä tietoa siitä, mitä kasveja kannattaa istuttaa harjun huipulle, mitä reunoille ja mitä juurelle – kummemmitta tuloksitta. Se vaikuttaa ainakin jälkikäteen itsestäänselvältä että huipulle kannattaa istuttaa kuivuutta kestäviä kasveja. Onneksi laitoin perunarivin ihan ylimmäiseksi – perunahan ei sanonnan mukaan tarvitse vettä kuin keitettäessä. Perunat näyttävätkin viihtyvän paikallaan hyvin. Toiseksi ylimmäiseksi perunoiden viereen kylvetyistä härkäpavuista ei voi sanoa samaa. Verrattuna maanpinnan läheisyydessä kasvaviin tovereihinsa ovat harjun huipulla kasvavat härkäpavut aika surkean näköisiä. Siellä on selvästikin niille liian kuivaa, vaikka harjua on melko ahkerasti tullut kasteltua. Juhannuksen jälkeisinä kuumina päivinä härkäpavut lisäksi tiputtivat suuren osan kukistaan. Voi myös olla että monivuotiset kasvit soveltuvat harjuun yksivuotisia paremmin koska ne ehtivät kasvattaa syvemmälle harjuun ulottuvat juuret. Myös harjun huipulle istutetut Muromin kurkut sen sijaan vaikuttavat viihtyvän erinomaisesti, vaikka ovatkin yksivuotisia. Lehdet ovat tumman vihreitä ja kukinta on lähtenyt ahkerasti käyntiin keskikesän myötä. 

Maan tasolla härkäpavut viihtyvät selvästi paremmin kuin harjussa.

Muutoin tuli myös kesän edetessä huomattua että harjussa on melko väljää. Olin kylvänyt ajatellen että suureksi kasvaessaan kasvit täyttävät tilan, mutta näin ei ole käynyt. Reissu taimiostoksille on siis tullut ajankohtaiseksi, jotta kasvutila saadaan hyödynnettyä. Päätin tukkia suurimman osan vapaasta tilasta mansikantaimilla, osittain koska ne olivat tarjouksessa, mutta myös koska mansikka monivuotisena voi tulevina kesinä päästä hyödyntämään syvällä harjussa olevaa kosteutta paremmin kehittämällä juuristoaan. Mansikan taimen elinikäkin on sopivasti suurin piirtein yhtä pitkä kuin harjupenkin, eli 4-5 vuotta. Ja mansikkahan on myös lapsiperheeseen sopiva kasvatettava. Lapset voivat syödä marjoja suoraan maasta. Sitten kun vielä keksisi miten harjupenkin siiroihin tykästyneet rastaat saisi pidettyä erossa mansikoista.