Oma lannoitetuotanto ja muita liuoksia

Tomaatit kukkivat kaninlannassa.

Alkukesä on aikaa jolloin kukka- ja kasvipenkkejä yleensä pitää lannoittaa ahkerasti. Permakulttuurissa pyritään viljelemään menetelmillä joissa lannoitetta tarvittaisiin mahdollisimman vähän. Kuitenkin hugelkultur-penkissäni etenkin kurkut ja härkäpavut osoittavat ravinnepuutoksen merkkejä. Hugelkultur-menetelmää esiin tuova Sepp Holzer mainitseekin, että ensimmäisena vuonna harjupenkki voi tarvita lisälannoituksta, sillä penkin sisällä oleva puuaines tarvitsee typpeä lahoamisen alkuvaiheessa. Sitten kun lahoaminen etenee, typpeä taas vapautuu sitäkin enemmän.

Keinolannoitteiden ostaminen tuskin on kenenkään kotipuutarhurin suurin taloudellinen riippakivi, mutta niiden käyttöön liittyy paljon ongelmia: mm. ne eivät rikastuta maaperän eliöstöä, vaan päinvastoin. 

Me toki kompostoimme perinteisesti. Siitä saa ravinnerikasta kompostimultaa ja samalla eliminoitua suuren osan talousjätteestä (jäljelle jäävästä jätteestä taas suurin osa on ruokapakkauksia, josta taas suuri osa sellaisista tuotteista jotka vielä minun lapsuudessani käärittiin kaupassa paperiin).  Yhden upeimmin kukkivia puutarhoja olen nähnyt eräällä herrasmiehellä, joka sanoi ettei hänellä ole ollut vesivessaa sitten 1970-luvun. Nora ja Maiju Pöyhönen kiinnittävän huomion ihmisjätösten merkitykseen lannoitteena jo 1920-luvulla julkaisussa Kodin kasvitarhakirjassa. He jopa laskevat ihmislannan vuosittaisen kansantaloudellisen merkityksen. Meillä ei toistaiseksi ole ulkohuussia eikä kuivakäymälää, valitettavasti. Sen sijaan lannoitamme puutarhaamme mm. seuraavin keinoin:

Kurkuntaimi oksasilppukatteessa.

Kattaminen

Kattamisen merkitys on viime aikoina noussut esiin, tai pikemminkin löydetty uudelleen, sillä heinä- ja olkikatteet olivat vielä viime vuosisadan alussa täysin tunnettuja ja yleisesti käytettyjä menetelmiä. Permakulttuurikirjallisuus vannoo kattamisen nimeen. Kattaminen on siis viljellyn maaperän peittämistä orgaanisella silpulla, mieluiten oman puutarhan jätteillä (esim. oksasilppurista tai ruohikon niittämisesstä). Valitettavasti kattamisen suosio on tehnyt siitä puutarhatrendin, ja kateaineeksi myydään tällä hetkellä esimerkiksi värjättyjä toiselta puolelta planeettaa rahdattuja eksoottisten puiden kuoria, joiden käyttäminen mielestäni kumoaa kierrätyskattamisen nerokkuuden täysin.

Kate kuitenkin palvelee lukuisia toimintoja:

- se estää maaperän kuivumista, koska aurinkon säteet eivät pääse suoraan maaperälle. Katteessa oleva puuaines myös sitoo kosteutta ja säilyttää sitä pidempään.

- se kompostoi paikallaan, eli pikkuhiljaa kateaine hajoaa ja maatuu, vapauttaen ravinteita allaolevaan maaperään.

-se estää rikkaruohoja kasvamasta. Tosin tähän liittyy oman kattamiskokemukseni suurin ongelma: miten sitten varmistetaan että kylvetyt taimet pääsevät kasvamaan? Pitäisi tietää tarkalleen jokaisen kasvin ja kylvetyn siemenen olinpaikka ja tehdä siihen kohtaan kolo.

-se vilkastuttaa maaperän eliöstöä. Ilmava, hajoavasta kasvimassasta koostuva katekerros luo ihanteelliset olosuhteet ravinteita kierrättäville pieneliöille.

Kaninlanta

Meidän talouteemme kuuluu alunperin lasten iloksi ja seuraeläimiksi hankitut kolme kania. Pikkuhiljaa alkoi kiinnostaa kanien ulosteen käyttökelpoisuus lannoitteena. Siitä harvoin puhutaan, yleensä kun annetaan vain perinteisten maatalouseläinten kuten lehmien, hevosten ja kanojen lannan arvoja. Netistä löytyi kuitenkin kokonaisia kaninlannan ylistykselle omistettuja sivustoja. Kanin lanta on ilmeisesti hyvin typpipitoista, mutta hitaasti hajoavaa. Se ei herkästi pala kuten hevosen lanta, eikä se juurikaan haise. Näistä syistä kaninlannan sanotaan soveltuvan suoraan maaperään laitettavaksi ilman välikompostointia tai ”polttamista”. Kuitenkin virtsaan sekoittunut lanta saattaa olla kuumenevaa, joten sitä on syytä kompostoida. 

Parhaaksi puoleksi kehutaan juuri kaninlannan hitautta – eli ravinteet liukenevat papanoista pikku hiljaa kasteluveden mukana maahan ja kasvit saavat tasaisen rauhallisesti lisää ravinteita, äkillisten ryöppyjen sijaan. Ainakin runsaassa kaninlannassa kasvavat tomaattini näyttävät voivan varsin hyvin.

Märkä, virstaan sekoittunut lanta taas menee kompostiin, jossa se saa hajota noin vuoden ennen puutarhaan levittämistä. Jossakin luin ohjeen kaninlannan kastematokompostoinnista.

Kaupunkipihaan sopivia lannantuottajia.

Kaninlanta on lähes hajutonta.

Lannoiteliuokset

Ehkä mielenkiintoisin kokeilu tänä kesänä on kuitenkin ollut lannoiteliuosten tekeminen. Tämänkin ohjeen luin Sepp Holzerin kirjasta, tosin kotimaisessakin kirjallisuudessa puhutaan paljon nokkosveden ja muiden vesien käyttämisestä kasveihin. Useimmissa puutarhoissa kasvaa kasveja, jotka varastoivat erityisen runsaasti ravinteita lehtiinsä. Yleisimmin lantavesikasveiksi suositellaan ainakin nokkosta ja raunioyrttiä. Nokkosella ja esimerkiksi koiruoholla sanotaan olevan myös tuholaisia karkottava vaikutus. Raunioyrtti kesää erityisen syvän paalujuurensa avulla ravinteita syvemmältä maasta kuin mihin useimmat kasvit ylettävät.

Tässä seoksessa on raunioyrttiä, nokkosta ja koiruohoa.

Olen tehnyt tämän kesän aikana nyt pari liuossatsia erilaisin koostumuksin. Ämpäriin kerätään käytettävien kasvien lehtiä. Olen täyttänyt ämpärin noin puoleen väliin lehdillä, ja asettanut kiven päälle painoksi. Sitten ämpäri täytetään vedellä ja annetaan olla useita päiviä, jopa viikko tai pari. Liosta käydään välillä sekoittamassa. Päivän parin päästä pinta alkaa vaahdota. Kun vaahtoaminen on loppunut ja vesi on selkeäsi vihreän ruskeaa väriltään, on liuos valmis.

Lopputulos ainakin haisee todella härskille: mieleeni tulee ulkohuussin ja merilevän sekoitus. Haju lisäksi tarttuu herkästi, joten kannattaa varoa läikyttämästä seosta vaatteille. Mutta sekä ulkohuussin sisältö että merilevä ovat hyvää puutarhalle, joten lupaavanahan tätä hajua täytyy pitää. Ämpärissä käynyt seos on aika ärjyä. Sitä kannattaa laimentaa melkoisesti ennen kasveille kastelukannun suihkupäällä liruttamista. Kasvimaahan jää lannoitekastelun jälkeen päiväksi pariksi aika tymäkkä haju. Kannattaa huomioida jos on vaikka vieraita tulossa. 

Valmis seos on tymäkän väristä ja hajuista.