Saturday 19 October 2013

Asiaa puulämmityksestä








Jokaisen lämmityskauden alkaessa huomaan että minussa asuva puulämmitysintoilija on kasvanut hieman. Eri tulisijojen ominaisuudet, eri puulajien ominaisuudet, oikeaoppiset kuivatus- ja pilkkomistavat ja –ajat askarruttavat mieltä yhä enemmän ja enemmän. Aiheesta löytyy jonkin verran uunituoretta kirjallisuutta jota ajattelin esitellä tässä:

Kaikki faktat ja vähän enemmän. 
Osmo Perälä: Puulämmittäjän käsikirja. Kariston kirjapaino 2013.

Puulämmittäjän käsikirja on täynnä havainnollistavia kuvia.
Puulämmittäjän käsikirja on puulämmitysintoilija ja insinööri Osmo Perälän hyvin laaja ja tekninen selonteko kaikesta mitä puulämmitykseen liittyy. 200 sivun aikana ja runsaasti ”autokoulukirjatyyliin” opettavaisesti kuvitettuna selostetaan puulämmityksen ympäristövaikutukset, lämpöarvot, käydään läpi kaikki puiden hankkimiseen liittyvä aina kaatoloven kulmista traktorin vinssin toimintaperiaatteisiin sekä tietenkin kuivatus ja säilytys, erilaiset tulisijat ja jopa muurausohjeita. Kirja sisältää mm. yli 20 sivun verran moottorisahan käyttöohjeita, mikä ainakin minulle oli erittäin tervetullut osio. Paljon kuvallisia ohjeita erilaisten kuivaustelineiden, sahapukkien yms. rakentamiseen. Kaikki puiden keräämiseen kuljettamiseen ja käsittelyyn liittyvä tekninen laitteisto selostetaan tarkasti, niin klapikoneet, Fiskarsin kirveet kuin traktoritkin. Perälä on myös laskenut kuinka paljon yksi kilowattitunti puulämpöä (erilaisin puin) maksaa ja verrannut sitä vuoden 2012 sähkön hintoihin (jopa kotiin tilattu ja valmiiksi kuiva koivuklapi on moninkertaisesti sähköä edullisempaa). 

Perälän käsikirja on monella tapaa tyhjentävä, mutta itse jäin kaipaamaan jonkinlaista syventävää otetta, sekä enemmän tietoa siitä miten puuta on kerätty ja poltettu perinteisesti ja miksi. Esimerkiksi Perälä ei mainitse tulisijakuvauksissaan erikseen kaakeliuuneja, vaan keskittyy pelkästään nykymarkkinoilla yleisimpiin tulisijatyyppeihin (kaakeli- tai pönttöuunin lämmitysohje annetaan sen sijaan kirjan aikaisemmassa kappaleessa). Puulajien kohdalla käsitellään samaten vain viittä yleisimmin käytössä olevaa lajia, eikä juurikaan puhuta niiden luonne-eroista, tai mikä sopii mihinkin. Tästä huolimatta Perälän teos on jokseenkin asiallinen ja täynnä faktaa oleva opus josta löytää vastaukset useimpiin kysymyksiin aiheen tiimoilta. Hinta vaihtelee parin kympin tienoilla, mikä ei ole näin paljon painavaa faktaa sisältävästä kirjasta kovinkaan painava hinta. 


Intohimoisesti puusta
Lars Mytting: Täyttä puuta. Pilko, pinoa ja kuivaa - puulämmityksen taito (suom. Seppo Hovila & Anssi Orrenmaa). Bazar kustannus 2013.

Myttingin kirjaa on herkullista katsella ja lukea.
Muistan jokunen vuosi sitten kuulleeni mediassa norjalaisesta toimittajasta joka kirjoitti kirjan polttopuista, aiheesta johon hän oli täysin hurahtanut. Nyt Lars Myttingin Hel Ved on aiheellisesti käännetty Suomeksi, ja mukaan on toimitettu melkoisesti Suomea käsittelevää tietoa. Kirjailija Matti Mäkelä varoittaa esipuheessaan että tämä kirja sai hänetkin hurahtamaan polttopuihin täysin. Kirja onkin intohimoisesti ja runollisesti kirjoitettu. Sen hotkaisee helposti päivässä, jonka jälkeen ei enää ikinä katso klapia samalla tavalla. Ainakaan jos omaa sen mitä Mytting nimittää polttopuugeeniksi. Monien muiden aiheiden lomassa Mytting käsittelee myös polttopuihin hurahtamista kirjassaan. Aihetta on tutkittu, ja se alkaa tyypillisesti 30-40-vuoden iässä kun perustetaan perhettä, ja kun se on kerran päässyt alkamaan niin se tulee vain pahenemaan niin kauan kuin tolpillaan pysyy. Mytting kertoo koskettavia tarinoita vanhoista papoista jotka vielä muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa pinoavat valtavia puukasoja varastoon, tai jotka saavat vireyttä seniiliyteensä hakkaamalla ja pinoamalla joka päivä halkoja.
Mytting käy läpi kaiken polttopuukulttuuriin liittyvän lähes yhtä kattavasti kuin Peräläkin:  kaatamista, työkaluja, pilkkomista, pinoamista ja kuivaamista, polttoa, erilaisia tulisijoja ja puunpolton ekologisuutta. Ja ennen kaikkea se esittelee polttopuiden tekoa ja puulämmitystä inhimmillisenä toimintana, taitona ja taiteena jota ihminen on aina harjoittanut, siksi se on meille tärkeää tänäkin päivänä. Kirjassa esitellään oikeita ihmisiä ja heidän puupinojaan. Perinteet kiinnostavat Myttingiä ja hän tuo esiin paljon perinnetietoja puunkeruuseen ja polttoon liittyen: millä kannattaa sytyttää, mikä on hyvä leivinuunipuu, koska kannattaa kaataa ja koska viedä puut sisään ja niin edelleen. 

Puulämmityksestä kiinnostuneen kannattaa tietenkin hankkia sekä Myttingin että Perälän kirjat, ne täydentävät toisiaan ja sisältävät erilaista tietoa samoista asioista. Siinä missä Mytting kuvailee moottorisahamerkkien historiaa ja kertoo mitä moottorisaha miehelle merkitsee, antaa taas Perälä tarkan selonteon sahan eri osista ja toimintamekaniikasta. Jos nyt kuitenkaan et halua omistaa kuin yhden kirjan puulämmityksestä, kannattaa hankkia Täyttä puuta, koska se lämmittää aiheeseen, innostaa ja sisältää kaiken tarvitsemasi tiedon. Luultavasti se saa sinut myös innostumaan aiheesta siinä määrin että tulet pian hankkineeksi myös Perälän puulämmittäjän käsikirjan.

Ja vinkiksi: kun puupinot ovat alkaneet kiinnostaa, kannattaa tutustua valokuvaaja Pekka Turusen Kootut-teokseen, josta löytyy otoksia myös netistä: