Ovia ja ikkunoita kevätauringossa

Eteläpuolen ikkunanpokat ovat saaneet säätä kestää, mutta ovat vielä täysin kunnostettavissa.

Kun ollaan edetty toukokuun puoleen väliin, alkaa puutarhan vimmaisin perustamistöiden aika olla ohi. Nyt istutaan ja katsellaan kun taimet itävät ja kaikki kasvaa. Hugelkultur-penkissä tapahtuu mielenkiintoisia asioita, mutta palaan niihin toinen kerta.

Kun kuumeisin työvaihe on ohi, on talon kunnostustöiden aika. Kevät ja alkukesä ovat oikea aika maalaustöille, sillä ilma on kuiva. Jos maalaa kostealla ilmalla, ei maali imeydy niin tehokkaasti kuin olisi tarvis. Meidän 90-vuotiasta peltikattoamme tuli maalaamaan kaksi rakennuskonservaattoria. Katsotaan jos katon saisi pitämään vielä vaikka 20 tai 50 vuotta!  Katto on talon tärkein osa, ja kun sitä huoltaa riittävän usein, se kestää pitkään. Vanhat peltikatot ovat paksumpaa peltiä kuin nykyään käytetään, lisäksi vanhat katot koottiin lyhyemmistä pellinpalasista (”pätkäpelti”) kuin nykyään käytetään. Vanha peltikatto on pitkäikäisempi, kauniimpi (se ei kupruile uuden pellin tavoin) ja se rämisee vähemmän. Pidämme siis huolta vanhasta.

Käsinpuhallettu lasi heijastaa upeasti valoa. Tällaisia ikkunoita ei enää voi ostaa.

Sama pätee ikkunoihin. Alkukesä on myös ikkunoiden kunnostusaikaa, ja koska talossa tuppaa olemaan ikkunoita paljon, on yleinen neuvo kunnostaa jokunen vuodessa. Ikkunoiden kunto tulee tarkastettua helposti keväisen ikkunanpesun aikana. Itse suunnittelen aina ikkunanpesua pääsiäisesta asti, ja tulen melkein aina tehneeksi sen helluntaiviikonloppuna, kun lehdet ovat puhkeamassa ja haluan nauttia vihreydestä kirkkaiden lasien läpi. 

Talomme ikkunat ovat alkuperäiset 1920-luvulta. Silloin käytettiin vielä valikoitua, tiheäsyistä puutavaraa jollaista nykyään on turha etsiä rautakaupoista. Sellaiset ikkunat kestävät oikealla huollolla toista sataa vuotta, kuten peltikattokin. Lisäksi vanhat ikkunat ovat todellisia taide-esineitä. Niiden puitteet ovat kauniisti talon tyylin mukaan profiilihöylättyjä ja niissä on osittain vielä käsinpuhalletut, valoa kauniisti taittavat lasit, joiden läpi auringonvalo lämmittää huoneita paljon paremmin kuin tasapintainen tai lämpölasi (lämpölasi pitää siis lämmön myös ulkona). 

Pienen krapauksen jälkeen - ei lahoa!

Talon eteläpäädyssä ikkunat vastaanottavat eniten auringonvaloa, ja siksi myös eteläpuolen ikkunat ovat huonoimmassa kunnossa. Nyt työn alla olevista yläkerran ikkunanpokista ovat alapuitteet jo päässeet melko hararaan kuntoon. Tällä kunnostuskerralla ne vielä säästetään. Tiedetään sitten seuraavaa kunnostusta varten hyvissä ajoin varata puusepältä laadukasta sydänpuuta.

Moni sanoo että ikkunoiden vaihtaminen on taloudellista ja energiaa säästävää. Mielestäni ekologisin vaihtoehto on silti käyttää olemassaolevaa, jos se on ehjä ja kunnostettavissa. Ulko-ovemme ei ollut sitä, kun ostimme tämän talon kolme vuotta sitten. Rautakaupan standardioven uloimmat puukerrokset hilseilivät irti. Ovi oli kestänyt ehkä 15-20 vuotta. Siispä vaihdoimme ulko-oven varaosapankista ostettuun, tyyliin sopivaan käytettyyn vanhaan peilioveen.

Rakennusperintöön perehtynyt arkkitehti neuvoi että ulko-ovet on perinteisesti maalattu muusta julkisivusta poikkeavalla värillä. Siispä uusi vanha ulko-ovemme maalattiin talosta erottuvaksi englanninpunaiseksi sävytetyllä pellavaöljymaalilla. 

Sisäpuoli on vielä maalamatta.

Englanninpunainen ovi.