Kokeellisen kasvitarhurin satoraportti

Maa-artisokkien kukkiessa alkaa muu kasvimaakausi olla ohi.

Syyskuun edetessä alkaa suurin osa kasvimaan satokaudesta olla jo ohi. Harjupenkissä vain maa-artisokat, piparjuuret ja palsternakat odottavat nostoa myöhemmin syksyllä.

Harjussa kuivaa

Sepp Holzerin ohjeiden mukaan rakennettua harjupenkkiviljelyä ei ensimmäisenä näin ensimmäisen kokeiluvuoden jälkeen voi luonnehtia kovinkaan onnistuneeksi. Kesä oli kuiva ja harjupenkin kyky pidättää kosteutta ei ollut niin hyvä kuin tahdoin uskoa. Ja vaikka hugelkultur-harjujen rakentamiseen löytyy ohjeita kirjoista ja netistä yllin kyllin, en ole mistään löytänyt ohjeita siihen, mitä kannattaa istuttaa ylös ja mitä alas harjulle. Nyt istutin esimerkiksi härkäpavut ja herneet kohtalaisen korkealle. Lopputuloksena ne lakastuivat lähes kaikki. Matalammalle istutettuna mm. rucola-salaatti ja mangoldi ovat taas kasvaneet hienosti. Parhaiten harjupenkin päällä, ja vieläpä ihan huipulla, ovat menestyneet avomaan kurkut. Kurkut ovatkin perinteisiä harjuviljelykasveja, joten istutanpa ensi vuonna enemmän kurkkua harjujen päälle. Kyseessä on perinteinen venäläinen piikikäs Muromski-lajike. Mansikoiden taimet näyttävät myös viihtyneen, joten toivon ensi vuodelta omaa mansikkasatoa. Pitää vain muistaa suojata taimet rastailta, jotka ovat viihtyneet koko kesän harjun ympäristössä, luultavasti napsien siiroja joita harju kuhisee.

Myös Holzerin kirjassa sanotaan ettei hugelkultur-harju ole vielä ensimmäisenä vuonna kovin tehokas, kun rakennusaineet eivät ole ehtineet lahota tarpeeksi. Huomaan myös jälkeenpäin laittaneeni liian ohuelti humusta harjun päälle, joten istutetut kasvit eivät ole päässeet juurtumaan kovinkaan syvälle. Lisäksi harjun reunoilta on pitkin kesää valunut hienoa maa-ainesta pois. Tämän vuoksi perunasatokin jäi kohtalaisen pieneksi. 

Harjun rakentaminen on suuri työ ja on hyvin mahdollista että se toimii ensi vuonna paremmin. Paras vaihtoehto lienee jättää se lahoamaan paikalleen, lisätä humuskerrosta harjun päälle, miettiä uudelleen mitä istuttaa ensi vuonna mihin ja toivoa parempaa satoa. Ainakin kurkkuja huipulle, salaattia juurelle ja mansikat pysyvät siinä missä ovat.

Perunasato jäi nihkeäksi harjun matalassa humuskerroksessa.

Muromin kurkut puolestaan viihtyivät erinomaisesti!

Perinteikkäässä kylmälavassa pärjättiin paremmin

Kylmä lava, millaisia meilläpäin on aikoinaan käytetty paljonkin, osoittautui paljon onnistuneemmaksi kokeiluksi. Lavassa esikasvatetut ja karaistut tomaatit, basilikat ja chilit saivat jäädä paikalleen kasvamaan lasien poiston jälkeen. Kurkut taas siirrettiin harjuun kasvamaan. Erityisesti kotimainen maatiaislajike Potattomaatti menestyi aurinkoisena kesänä erinomaisesti ja on antanut runsaasti maukasta satoa. Eräs tomaatinviljelijä kertoi minulle kerran että nykyään on pakko kasvattaa mauttomia tomaatteja, koska kuljetuskestävyys on niin tärkeä kriteeri. Onneksi voi itse kasvattaa maukkaita tomaatteja ja nauttia niistä ainakin pari kuukautta vuodesta.

 

Lavassa, lämpimän kiviseinän vieressä kasvatetut potattomaatit ovat antaneet kiitettävän sadon.

Syyslämmitys käyntiin

Kun elokuu on ohitettu alkavat jo yöt olla koleita, ja joskus päivätkin. Savupiipuista alkaa leijailla savua muinakin aikoina kuin lauantai-iltaisin. Vaikka ei olisikaan kylmä, voi silti olla hyvä alkaa kesätauon jälkeen pikkuhiljaa lämmitellä uuneja. Tähän aikaan vuodesta on nimittäin myös kosteaa, ja tulisijojen käyttö sekä kuivattaa sisäilmaa että parantaa ilmanvaihtoa. 

Kesän yli kylmillään seisseiden tulisijojen ”uudelleenkäynnistäminen” on kuitenkin usein hieman vaikeampaa kuin luulisi. Yleisin ongelma on sisäänsavuttaminen. Vaikka aluksi lähtisi hyvin palamaan, tunkee savu pian joka raosta läpi sisään, eikä sitä saa loppumaan millään. Pahimmillaan pesä on jo täynnä palavia puita.

Tällainen sisäänsavuttaminen johtuu yleensä siitä että myös piiput ja hormit ovat tauon jälkeen kylmillään. Lämmin ilma ja savukaasut eivät ole virranneet niiden läpi pitkään aikaan, vaan ilma on jäänyt seisomaan. Kylmä ilma ikäänkuin muodostaa tupan piippuun. 

Yksinkertainen varokeino välttää sisäänsavutus on polttaa nuohousluukuissa sanomalehtipaperia ennenkuin alkaa polttaa puita varsinaisessa pesässä. Nuohousluukut ovat niitä pieniä neliskanttisia tai useammin pyöreitä luukkuja, usein uunien alareunoissa mutta voi niitä olla muuallakin. Pellit avataan ja nuohousluukkuun laitetaan sanomalehtipaperia, sivu kerrallaan ja sytytetään palamaan. Sitten toinen ja vielä kolmas perään. Huomaa että ensimmäisten paperien kohdalla savu ikäänkuin ihmettelee että mihin sitä menisi. Kun on polttanut riittävän monta sivua, paperi sanoo vuh vaan ja katoaa kytevänä ylös piippuun. Tässäkin vaiheessa kannattaa vielä jatkaa polttamista. Kokonainen sanomalehti saa palaa ennekuin virtaus on varmasti hyvä ja voi alkaa polttaa puita. Tässä vaiheessa piippuun menevän ilmavirran pitäisi olla niin voimakas että se tuntuu tulipesässä selvästi kädellä. 

Lämmittäminen kannattaa myös aloittaa pikkuhiljaa, pienillä tulilla - ettei tule säröja uuneihin, jos niitä kylmiltään äkkiä lämmitetään liian kuumiksi. Poltetaan siis pienempiä puumääriä aluksi. Etenkin rapattuihin uuneihin tulee helposti pintaan halkeamia jos lämmitetään liian äkkiä. Hyvää alkavaa lämmityskautta!

1. Polta nuohousluukussa koko sanomalehti sivu kerrallaan.

2. Veto alkaa olla hyvä kun palavat lehdet imeytyvät hormiin.

3. Kokeile kädellä jos tulipesässä tuntuu vetoa.