Ken on uuneista jaloin?

Vanhoista taloista löytyy monenlaisia tulisijoja, jotka kaikki toimivat eri tavoin ja tekevät eri asioita. Jokaisessa niistä on puolensa. Puhun tässä vain asuinhuoneissa käytettävistä tulisijoista. Kiukaat ovat sitten jo ihan oma maailmansa, ja ne ansaitsevat kaikkine muunnelmineen aivan oman mietintänsä joskus erikseen.

Puuhella on monen kodin sydän ja niitä osataan onneksi tänä päivänä taas arvostaa. Puuhellan lämmöllä saa valmistettua monta ruokaa ja pannukahvit samanaikaisesti sekä keittiön lämpimäksi suht nopeaan. Puuhellan käytännöllisyyden takia siitä on lukemattomia variaatioita. Ehkä tavallisimmin nähtävän rautahellan haittapuolena on se, että se lämmityksen jälkeen myös jäähtyy nopeasti. On paljon myös muurattuja, tiili- tai kaakelipintaisia puuhelloja, joissa saattaa olla monimutkaisia savukanavajärjestelmiä tehostamaan lämmön talteenottoa. Meidän oma hellamme on hieman modernimpi ja vuolukivinen. Se on ominaisuuksiltaan jossakin rautahellan ja tiilihellan välimaastossa. Kunnon lämmityksellä se pysyy lämpimänä n. 6-7 tuntia. Puuhellojen haittoja moniin muihin tulisijoihin verrattuna on että ne syövät valtavasti polttopuuta, eivätkä parhaassakaan tapauksessa ole kovin hyviä lämmön varaajia.

Kaakeliuuni sen sijaan on nimenomaan lämmön varaukseen optimoitu uunityyppi. Kaakeluunista on lukuisia variaatioita: todelliset kaakeliuunit ovat kaakelipintaisia, mutta on myös peltipintaisia pönttöuuneja ja rapattuja tai tiilipintaisia pystyuuneja, joita kaikkia voidaan kutsua kakluuneiksi. Kaakeliuunin jujuna on mahdollisimman tehokas lämmön talteenotto tekniikalla, joka kehitettiin Ruotsissa jo 1700-luvulla. Hyvin lämmitetty kaakeliuuni pitää lämpöä jopa vuorokauden. Lisäksi kaakeliuunit ovat usein erittäin kauniita katsella, todellisia taideteoksia jotka on tarkoitettu kodin hienompiin huoneisiin. Kaakeliuunissa ei oikeastaan ole muuta moitittavaa kuin että se ei ole kovin optimaalinen ruoanlaittoon, vaikka monissa köyhdemmissä kodeissa se oli ainoa tulisija ja siinä valmistui kyllä ruokakin.

Jos minä saisin valita, kruunaisin kuitenkin tulisijojen kuninkaaksi leivinuunin. Usein massiiviset vanhat leivinuunit ovat nykyään harvinaisia verrattuna erilaisiin kakluuneihin tai helloihin. Vanhoissa maatiloissa leiviuuni oli yleensä yhdistetty rautahellaan. Leivinuunin lämmittäminen vaatii taitoa, mikä mielestäni vain lisää sen jaloutta. Isoa leivinuunia ei saa kertaheitolla lämpimäksi, vaan se pitää lämmittää pikkuhiljaa, usean päivän ajan ja vaatii paljon puuta. Mutta kerran lämpimäksi saatu kookas leivinuuni pystyy pitämään pienemmän talon lämpimänä miellyttävällä hehkullaan jopa useita päiviä. Ja samalla uunin lämmössä voi taitava ruoanlaittaja valmistaa vaikka koko pitokattauksen samalla lämmityksellä, aina kuumasta paistosta hitaaseen haudutukseen jälkilämmössä. Ja monet ruoat saavat sen oikean maun vain puulämmitteisessä kivileivinuunissa.

Jos taloon pitäisi valita vain yksi tulisija, se olisi ehdottomasti leivinuuni. Sillä saa hoidettua sekä lämmityksen että ruoanlaiton samalla lämmöllä.

Oma hellan yhteyteen muurattu leivinuunimme on sieltä aivan pienimmästä päästä. Lisäksi sitä on vaikea saada vetämään hyvin. Joten se ei ehkä omaa kaikkia leivinuunien parhaita ominasuuksia. Tai sitten olen väärässä. Jokainen leivinuuni on yksilö, jonka ominaisuuksiin pitää tutustua pikkuhiljaa: miten siihen saa parhaan vedon ja parhaan lämmön, kuinka pitkään se pysyy lämpimänä ja niin edelleen. 

Massiivisemman leivinuunin lämmitystä Kemiön yleisessä leivintuvassa.

Kevätlämpö

Tämän vuoden maaliskuussa on ollut todella erikoiset sääolosuhteet. Yöpakkaset ovat olleet todella kylmiä, näillä seuduilla lähellä 20 pakkasastetta, ja päivisin aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta, lämmittäen taloa. Tuntuu että yöllä pitäisi olla täysi lämpö päällä ja iltapäivällä taas tulee todella kuuma. Tätä kirjoittaessa 10 aikaan aamulla huoneessa on 17 astetta vaikka kaakeliuunissa on jo ollut tuli. Iltapäivällä lämpötila saattaa nousta 22-23 asteeseen pelkästä auringon lämmöstä. Parasta tähän tilanteeseen on lämmittää puuhellaa aamuisin, se antaa nopeasti miellyttävää lämpöä, joka kestää siihen saakka kunnes aurinko alkaa tehota. Kaakeliuuni taas on hitaampitehoinen. Kun kaakeliuunin lämmittää aamulla, se lämpenee lähes samaan tahtiin kuin aurinko lämmittää ja iltapäivällä on taas kuuma. Silti sitä tahtoo aina tulla laitetuksi kaakeliuuniin tulet aamupäivisin kun talossa on koleaa.

Tähän aikaan vuodesta puulämmityksessä haluaa lisäksi alkaa pihistellä, kun liiterissä rupeaa olemaan väljän oloista. Tuntuisi lähes nololta ja myös hieman turhalta tilata keväällä enää uusia puita, haluaisi pärjätä sillä määrällä mitä on varastossa. Keskuslämmitystäkin haluaa pitää poissa päältä niin paljon kuin mahdollista. Tavallaan se viileä sisäilma, joka lämpeää auringossa, on osa vanhassa talossa asumisen viehättävyyttä. 

Vaikka kevätaurinko jo kiiltelee kaakelipinnalla, on vielä tarvetta lämmittää.

Juurrutus

Mielessä on pitkään pyörinyt toive pitää blogia vanhan talon remontoinnista. Siitä ei kuitenkaan koskaan oikein tullut mitään koska ei siinä remontoinnin ohessa kauheasti blogia ehtinyt pitää. Suoraan sanottuna nostan hattua kaikille jotka ehtivät sitä tehdä – ainakin jos heillä on vielä lapsia!

Tässä on kyse jonkinlaisten pysyväisyyden elämänarvojen hakemisesta. Siitä, että pyritään näkemään ja hakemaan kestävämpiä asioita kuin mitä alati muuttuva kulutusmuoti meille tarjoaa, ja siitä että haetaan juurista kestävyyttä. Meidän isovanhempiemme sukupolvi ja heidän edeltäjänsä elivät tavalla joka kunnoitti historiaa ja jatkuvuutta ja rakensi sille aivan eri tavalla kuin nykyään. Heidän elämänsä ympäristövaikutukset olivat nykypäivän ihmisiin verrattuna lähes olemattomat. Meidän perheemme pyrkii uudelleen löytämään sitä yhteyttä, ja rakentamaan jälleen kestävien juurien päälle uutta elämää.

Blogimme käsittelee elämäntapaa kokonaisuutena, siihen kuuluu mm. puutarhanhoitoa, vanhassa talossa asumista ja siitä huolehtimista, puulämmitystä, perinteistä ruoanlaittoa, ekologiset arvot yhdistettynä elämänlaatuun ja perinteisiin. Emme väitä olevamme asiantuntijoita, vaan kokeilijoita, ja jaamme kokeilumme.