Vanhoja hyviä tapoja säästää lämmityksessä

Oven sulkeminen estää vetoa ja lämmön karkailua.

 Näin joulun alla on viimeistään aika tehdä talolle talvea varten pienet lämpöä säästävät toimenpiteet. 

Muistan, kuinka ärsyttävää oli lapsena kun vanhemmat ja isovanhemmat olivat jatkuvasti käskemässä että ”laita ovi kiinni perässäsi!” Nyt aikuisena vetoisan puutalon asukkaana ymmärrän kuinka oikeassa he olivat. Luulen että aika moni sukupolveni edustaja on kokenut jatkuvat ovien sulkemismuistutukset ärsyttävinä, nykyään kun ei taloihin pahemmin edes tehdä ovia, vaan suositaan ”avoimia tilaratkaisuja”. Ovien sulkeminen olisi kuitenkin helpoin ja halvin tapa pitää kylmä poissa ja lämpö oikeissa huoneissa. 

Laatikot imeltyvät ja taikinat nousevat parhaiten kun on lämmintä ja vedotonta.

Vanhastaan talot suunniteltiin niin, että eri huoneissa oli eri lämpöistä. Kun ovet ovat kiinni, lämpö pysyy siellä missä sen pitääkin. Avoimessa tilassa lämpö taas karkaa sinne missä sitä ei tarvita – yleensä katonrajaan. Sisäänkäynnin rajaaminen kylmillä ja puolikylmillä tiloilla on ekologinen ja järkevä tapa, joka on useimmilta nykyään unohtunut. Niistä saa myös lisää kylmäsäilytystilaa keväisin ja syksyisin. 

Toinen tapa, hieman vaivalloisempi, mutta silti helppo ja varsin edullinen verrattuna ikkunaremonttiin tai lisäeristykseen, on ikkunaliimapaperin käyttö talvisin. Oikean mittaiseksi leikattu liimapaperi kostutetaan, annetaan kostua pari minuuttia ja liisteröidään sitten ikkunanpokien välisiin rakoihin (vain sisäpuolella). Ennen liimausta on hyvä vielä tiivistää leveimpiä rakoja vaikka kangasriekaleilla. Valkoisissa pokissa paperi on siistin näköinen. Samalla säästyvät vanhat kauniit ikkunat. Itse jätän kuitenkin aina jonkun ikkunan myös paperoimatta - ettei sisäilmasta tulisi liian tiivistä. Silloin esimerkiksi tulisijat voivat helposti savuttaa ja ilmanlaatu heikkenee muutenkin.

Joulukuun alussa oli talven ensimmäinen todella kylmä päivä. Tullessani töistä sisälämpötila oli hieman päälle 16 astetta, mikä menee jo mukavuusalueen alapuolelle. Lämmittämällä kaakeliuunin, sulkemalla ovet ja liimaamalla paperit ikkunoihin sain illan aikana lämpötilan nostettua yli 20 asteeseen.  Sanoisin että ikkunaliimapaperi nosti lämpötilaa asteella, ovien sulkeminen asteella ja uunin lämmitys kahdella. Jos jokainen aste säästää lämmityskuluissa 5%, saadaan näillä toimenpiteillä jo 20%. Villasukat säästävät vielä asteen lisää. 

Aluksi tiivistetään pokien välit kangasriekaleilla.

Kostutetut liimapaperit painetaan kiinni sormella.

Lopuksi paperit painellaan kostealla rätillä tiiviisti kiinni.

Ovia ja ikkunoita kevätauringossa

Eteläpuolen ikkunanpokat ovat saaneet säätä kestää, mutta ovat vielä täysin kunnostettavissa.

Kun ollaan edetty toukokuun puoleen väliin, alkaa puutarhan vimmaisin perustamistöiden aika olla ohi. Nyt istutaan ja katsellaan kun taimet itävät ja kaikki kasvaa. Hugelkultur-penkissä tapahtuu mielenkiintoisia asioita, mutta palaan niihin toinen kerta.

Kun kuumeisin työvaihe on ohi, on talon kunnostustöiden aika. Kevät ja alkukesä ovat oikea aika maalaustöille, sillä ilma on kuiva. Jos maalaa kostealla ilmalla, ei maali imeydy niin tehokkaasti kuin olisi tarvis. Meidän 90-vuotiasta peltikattoamme tuli maalaamaan kaksi rakennuskonservaattoria. Katsotaan jos katon saisi pitämään vielä vaikka 20 tai 50 vuotta!  Katto on talon tärkein osa, ja kun sitä huoltaa riittävän usein, se kestää pitkään. Vanhat peltikatot ovat paksumpaa peltiä kuin nykyään käytetään, lisäksi vanhat katot koottiin lyhyemmistä pellinpalasista (”pätkäpelti”) kuin nykyään käytetään. Vanha peltikatto on pitkäikäisempi, kauniimpi (se ei kupruile uuden pellin tavoin) ja se rämisee vähemmän. Pidämme siis huolta vanhasta.

Käsinpuhallettu lasi heijastaa upeasti valoa. Tällaisia ikkunoita ei enää voi ostaa.

Sama pätee ikkunoihin. Alkukesä on myös ikkunoiden kunnostusaikaa, ja koska talossa tuppaa olemaan ikkunoita paljon, on yleinen neuvo kunnostaa jokunen vuodessa. Ikkunoiden kunto tulee tarkastettua helposti keväisen ikkunanpesun aikana. Itse suunnittelen aina ikkunanpesua pääsiäisesta asti, ja tulen melkein aina tehneeksi sen helluntaiviikonloppuna, kun lehdet ovat puhkeamassa ja haluan nauttia vihreydestä kirkkaiden lasien läpi. 

Talomme ikkunat ovat alkuperäiset 1920-luvulta. Silloin käytettiin vielä valikoitua, tiheäsyistä puutavaraa jollaista nykyään on turha etsiä rautakaupoista. Sellaiset ikkunat kestävät oikealla huollolla toista sataa vuotta, kuten peltikattokin. Lisäksi vanhat ikkunat ovat todellisia taide-esineitä. Niiden puitteet ovat kauniisti talon tyylin mukaan profiilihöylättyjä ja niissä on osittain vielä käsinpuhalletut, valoa kauniisti taittavat lasit, joiden läpi auringonvalo lämmittää huoneita paljon paremmin kuin tasapintainen tai lämpölasi (lämpölasi pitää siis lämmön myös ulkona). 

Pienen krapauksen jälkeen - ei lahoa!

Talon eteläpäädyssä ikkunat vastaanottavat eniten auringonvaloa, ja siksi myös eteläpuolen ikkunat ovat huonoimmassa kunnossa. Nyt työn alla olevista yläkerran ikkunanpokista ovat alapuitteet jo päässeet melko hararaan kuntoon. Tällä kunnostuskerralla ne vielä säästetään. Tiedetään sitten seuraavaa kunnostusta varten hyvissä ajoin varata puusepältä laadukasta sydänpuuta.

Moni sanoo että ikkunoiden vaihtaminen on taloudellista ja energiaa säästävää. Mielestäni ekologisin vaihtoehto on silti käyttää olemassaolevaa, jos se on ehjä ja kunnostettavissa. Ulko-ovemme ei ollut sitä, kun ostimme tämän talon kolme vuotta sitten. Rautakaupan standardioven uloimmat puukerrokset hilseilivät irti. Ovi oli kestänyt ehkä 15-20 vuotta. Siispä vaihdoimme ulko-oven varaosapankista ostettuun, tyyliin sopivaan käytettyyn vanhaan peilioveen.

Rakennusperintöön perehtynyt arkkitehti neuvoi että ulko-ovet on perinteisesti maalattu muusta julkisivusta poikkeavalla värillä. Siispä uusi vanha ulko-ovemme maalattiin talosta erottuvaksi englanninpunaiseksi sävytetyllä pellavaöljymaalilla. 

Sisäpuoli on vielä maalamatta.

Englanninpunainen ovi.

Kevätlämpö

Tämän vuoden maaliskuussa on ollut todella erikoiset sääolosuhteet. Yöpakkaset ovat olleet todella kylmiä, näillä seuduilla lähellä 20 pakkasastetta, ja päivisin aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta, lämmittäen taloa. Tuntuu että yöllä pitäisi olla täysi lämpö päällä ja iltapäivällä taas tulee todella kuuma. Tätä kirjoittaessa 10 aikaan aamulla huoneessa on 17 astetta vaikka kaakeliuunissa on jo ollut tuli. Iltapäivällä lämpötila saattaa nousta 22-23 asteeseen pelkästä auringon lämmöstä. Parasta tähän tilanteeseen on lämmittää puuhellaa aamuisin, se antaa nopeasti miellyttävää lämpöä, joka kestää siihen saakka kunnes aurinko alkaa tehota. Kaakeliuuni taas on hitaampitehoinen. Kun kaakeliuunin lämmittää aamulla, se lämpenee lähes samaan tahtiin kuin aurinko lämmittää ja iltapäivällä on taas kuuma. Silti sitä tahtoo aina tulla laitetuksi kaakeliuuniin tulet aamupäivisin kun talossa on koleaa.

Tähän aikaan vuodesta puulämmityksessä haluaa lisäksi alkaa pihistellä, kun liiterissä rupeaa olemaan väljän oloista. Tuntuisi lähes nololta ja myös hieman turhalta tilata keväällä enää uusia puita, haluaisi pärjätä sillä määrällä mitä on varastossa. Keskuslämmitystäkin haluaa pitää poissa päältä niin paljon kuin mahdollista. Tavallaan se viileä sisäilma, joka lämpeää auringossa, on osa vanhassa talossa asumisen viehättävyyttä. 

Vaikka kevätaurinko jo kiiltelee kaakelipinnalla, on vielä tarvetta lämmittää.