Mökkilöytöjä

Mökillä on aikaa sitten otettu modernimmat puutarhakalusteet käyttöön. Nämä sai ilomielin viedä.

Jugend-tyyliset takkavälineet.

Kun kesä saapuu, alkaa myös mökkeilykausi. Monilla saattaa olla käytössä isovanhempien kanssa yhteinen tai heidän käytöstään jäänyt mökki. Usein ne on rakennettu joskus 1950-1960-luvuilla, jolloin suomalainen kesämökkikulttuuri koki todellisen boomin. Kesämökki on monille ollut se paikka, johon kuskataan vanhat käytetyt tavarat ja muodista menneet rojut. Siellä nämä rojut, jotka usein saattavat olla isovanhempiemme lapsuuden ajoilta 1900-luvun alkupuolelta, taas kulkeutuvat vähempiarvoisiin nurkkiin, komeroihin ja vinteille pölyttymään. 

   

Kannattaa ainakin etsiä ja katsoa. Minun suvussani ei kukaan ole valittanut, kun olen "aarteina" kuskannut mökiltä pois tavaraa, joka on ollut käyttämättömänä puoli vuosisataa, ja ottanut ne käyttöön omassa kodissa. Olemme onnistuneet haalimaan 1920-luvun taloomme huomattavan määrän ajanmukaista sisustusta, vielä oman suvun käytössä ollutta tavaraa, tällä tavoin. Kun kyse ei ole hopeasta tai kristallista, vaan arkisista käyttöesineistä, muut suvun jäsenet harvoin näkevät niitä arvokkaina. Eivätkä ne edes välttämättä aina kuulu sinne mökille. Jos kyseessä on mökiksi muutettu vanha talo maalla, on asia eri. Silloin esineet ovat parhaimmillaan omassa ympäristössään säilytettyinä.

Tänä keväänä silmiini osui kuparinen kahvipannu joka seisoi ruosteisen häkkyrän päällä. Kuparipannut ovat ennen vanhaan olleet emäntien statussymboleita, joita pidettiin kunniapaikalla keittiössä. Tämä pannu osoittautui erikoisemmaksi jugend-malliksi ja sen jalusta parin tunnin teräsharjauksen ja pintakäsittelyn jälkeen todella upeaksi kansallisromanttiseksi taontatyöksi, jota voi käyttää minkä tahansa pannun tai padan alusena. Kuparisiin kahvipannuihin taas liittyy terveysriskejä, joten itse kahvipannu ei tule käyttöön vaan se pääsee kunniapaikalle keittiön kaapin päälle muistuttamaan isoäitiemme jaheidän äitiensä emännyysajoista. Näin nurkkiin ja komeroiden pohjukoille päätyneet ”vanhat rojut” voivat päästä takaisin kunniapaikoille.

"Ruosteinen häkkyrä" paljastui upeaksi taidekäsityöksi!

Tätä uusbarokkista kahviastiastoa olen löytänyt molempien mummojeni mökeiltä.

Kevätpuuhia

Ei pääsiäistä ilman siivousta, siltä on tuntunut viime vuosina ainakin. Kun aurinko paistaa, huomaa kaiken pölyn ja pääsiäisloman suomat vapaat ajavat pesemään lattioita ja puistelemaan mattoja kirpeässä kevätilmassa, samalla kun epätoivoisesti koitetaan edesauttaa jäiden sulamista pihalta.

Kylvöt ja taimikasvatus on tietenkin pääsiäisen aikaan myös aina kovassa vauhdissa. Tänä vuonna aion ensimmäistä kertaa koettaa kasvattaa tomaatteja siemenestä. Vaarini oli kova mies kasvattamaan tomaatteja, ja nyt aion yrittää seurata hänen jalanjäljissään. Vaari hääräsi kesäisin kaikki päivät kasvimaalla, kävi vain sisällä syömässä välillä. Olen tainnut imeä mallia hänestä. Olen tilannut vanhaa savitaipalelaista ”maatiaiskannaksi” luokiteltavan ”Potattomaatin” siemeniä. Tämän pitäisi olla erityisen hyvin Suomen oloihin sopeutunut lajike. Kokeilen myös venäläistä ”Sub-arctic” lajiketta, minkä pitäisi menestyä Siperiassakin. Suomen oloihin sopeutuneiden pitkäikäisten maatiaiskasvien siemeniä välittää Maatiainen ry, jonne voi myös lähettää keräämiään siemeniä. Yhdistys tekee erittäin arvokasta työtä alueella joka ei ole saanut riittävästi tunnustusta.  Pino Maatiaisen siemenpusseja odottaa minulla vielä myöhempiä kylvöajankohtia. 

Pääsiäisaskarteluna on taiteltu tomaatintaimille sanomalehtipaperista taimetusruukkuja. Tomaattien ja kurkkujen koulimiseen ja kasvattamiseen ajattelin käyttää kasvilavaa. Nykyään kaikenlaiset pienoiskasvihuoneet ovat lähes täysin syrjäyttäneet vanhojen kylmien ja lämpimien kasvulavojen käytön. Ajattelin vähän elvyttää tätä perinnettä ja kyhätä neljästä vanhasta ikkunanpokasta lämpimän eteläseinän viereen kylmän lavan. Saa nähdä miten onnistuu lavahommat.

Ruukkukasveja myös herätellään ja elvytellään. Maatiaislajeista puheen ollen huomaan että vaikka vuosien mittaan kukkakaupoista on tullut kannettua kotiin melkoinen määrä ruukkukasveja, lähes kaikki meillä tällä hetkellä elävät ja menestyvät ovat pistokkaina saatuja tai varastettuja, vanhoja perinteisiä lajeja. Kaupasta ostetut kasvit ovat useimmiten heittäneet henkensä ennemmin tai myöhemmin. 

Ikkunanpokat odottavat kasvilavaksi rakentamista.