Kokeellisen kasvitarhurin satoraportti

Maa-artisokkien kukkiessa alkaa muu kasvimaakausi olla ohi.

Syyskuun edetessä alkaa suurin osa kasvimaan satokaudesta olla jo ohi. Harjupenkissä vain maa-artisokat, piparjuuret ja palsternakat odottavat nostoa myöhemmin syksyllä.

Harjussa kuivaa

Sepp Holzerin ohjeiden mukaan rakennettua harjupenkkiviljelyä ei ensimmäisenä näin ensimmäisen kokeiluvuoden jälkeen voi luonnehtia kovinkaan onnistuneeksi. Kesä oli kuiva ja harjupenkin kyky pidättää kosteutta ei ollut niin hyvä kuin tahdoin uskoa. Ja vaikka hugelkultur-harjujen rakentamiseen löytyy ohjeita kirjoista ja netistä yllin kyllin, en ole mistään löytänyt ohjeita siihen, mitä kannattaa istuttaa ylös ja mitä alas harjulle. Nyt istutin esimerkiksi härkäpavut ja herneet kohtalaisen korkealle. Lopputuloksena ne lakastuivat lähes kaikki. Matalammalle istutettuna mm. rucola-salaatti ja mangoldi ovat taas kasvaneet hienosti. Parhaiten harjupenkin päällä, ja vieläpä ihan huipulla, ovat menestyneet avomaan kurkut. Kurkut ovatkin perinteisiä harjuviljelykasveja, joten istutanpa ensi vuonna enemmän kurkkua harjujen päälle. Kyseessä on perinteinen venäläinen piikikäs Muromski-lajike. Mansikoiden taimet näyttävät myös viihtyneen, joten toivon ensi vuodelta omaa mansikkasatoa. Pitää vain muistaa suojata taimet rastailta, jotka ovat viihtyneet koko kesän harjun ympäristössä, luultavasti napsien siiroja joita harju kuhisee.

Myös Holzerin kirjassa sanotaan ettei hugelkultur-harju ole vielä ensimmäisenä vuonna kovin tehokas, kun rakennusaineet eivät ole ehtineet lahota tarpeeksi. Huomaan myös jälkeenpäin laittaneeni liian ohuelti humusta harjun päälle, joten istutetut kasvit eivät ole päässeet juurtumaan kovinkaan syvälle. Lisäksi harjun reunoilta on pitkin kesää valunut hienoa maa-ainesta pois. Tämän vuoksi perunasatokin jäi kohtalaisen pieneksi. 

Harjun rakentaminen on suuri työ ja on hyvin mahdollista että se toimii ensi vuonna paremmin. Paras vaihtoehto lienee jättää se lahoamaan paikalleen, lisätä humuskerrosta harjun päälle, miettiä uudelleen mitä istuttaa ensi vuonna mihin ja toivoa parempaa satoa. Ainakin kurkkuja huipulle, salaattia juurelle ja mansikat pysyvät siinä missä ovat.

Perunasato jäi nihkeäksi harjun matalassa humuskerroksessa.

Muromin kurkut puolestaan viihtyivät erinomaisesti!

Perinteikkäässä kylmälavassa pärjättiin paremmin

Kylmä lava, millaisia meilläpäin on aikoinaan käytetty paljonkin, osoittautui paljon onnistuneemmaksi kokeiluksi. Lavassa esikasvatetut ja karaistut tomaatit, basilikat ja chilit saivat jäädä paikalleen kasvamaan lasien poiston jälkeen. Kurkut taas siirrettiin harjuun kasvamaan. Erityisesti kotimainen maatiaislajike Potattomaatti menestyi aurinkoisena kesänä erinomaisesti ja on antanut runsaasti maukasta satoa. Eräs tomaatinviljelijä kertoi minulle kerran että nykyään on pakko kasvattaa mauttomia tomaatteja, koska kuljetuskestävyys on niin tärkeä kriteeri. Onneksi voi itse kasvattaa maukkaita tomaatteja ja nauttia niistä ainakin pari kuukautta vuodesta.

 

Lavassa, lämpimän kiviseinän vieressä kasvatetut potattomaatit ovat antaneet kiitettävän sadon.

Keskikesän kasvimaakatsaus

Kun Juhannus on ohitettu ja kasvimailla alkaa selkeästi uusi kasvuvaihe, alkaa nähdä että mikä oikeasti toimii ja mikä ei. Alkukesän versomisen, kukkimisen ja juurtumisen jälkeen alkavat aikaisimmat kasvit tiputtaa ensimmäisiä kukkiaan ja kasvattaa hedelmiä. Ainakin maatiaistomaatit ja –härkäpavut ovat molemmat tällä asteella. Savitaipalelaiset härkäpavut rupesivat kukkimaan päivän pari ennen juhannusta ja nyt viikkoa myöhemmin ensimmäiset palot alkavat olla pian pikkurillin mittaisia.

Maatiaislajike ”Potattomaatti” on ainakin osoittautunut oivaksi valinnaksi. Pisimmälle ehtineet taimet pukkaavat jo kolmatta kukkaterttuaan, ja ensimmäiset tertut ovat todella runsaita, yli kymmenen kukan ryppäitä. Näistä moni on alkanut jo tuottaa hedelmää, ja kun ei ole vielä edes heinäkuu, uskallan olla jo melko toiveikas sadon suhteen. Vieressä kasvava venäläinen pensastomaatti ”Sub-Arctic” on huomattavasti jäljessä.  Pelkästään kaninlannalla ja viherlannoitevedellä kasvaneet tomaatintaimet vaikuttavat ainakin erittäin reheviltä ja hyvinvoivilta. Valon merkitys näkyy selkeimmin – eniten valoa saavat taimet ovat jopa kolminkertaisia varjoisammalla paikalla kasvaviin naapureihinsa verrattuna. 

Harjupenkki – toimiiko se? 

Taimihankintojen jälkeen harjuviljelmä näyttää sopivan runsaalta.

Hugelkultur-harjupenkin kanssa on ollut jonkin verran säätämistä. Koitin penkkiä perustaessani etsiä tietoa siitä, mitä kasveja kannattaa istuttaa harjun huipulle, mitä reunoille ja mitä juurelle – kummemmitta tuloksitta. Se vaikuttaa ainakin jälkikäteen itsestäänselvältä että huipulle kannattaa istuttaa kuivuutta kestäviä kasveja. Onneksi laitoin perunarivin ihan ylimmäiseksi – perunahan ei sanonnan mukaan tarvitse vettä kuin keitettäessä. Perunat näyttävätkin viihtyvän paikallaan hyvin. Toiseksi ylimmäiseksi perunoiden viereen kylvetyistä härkäpavuista ei voi sanoa samaa. Verrattuna maanpinnan läheisyydessä kasvaviin tovereihinsa ovat harjun huipulla kasvavat härkäpavut aika surkean näköisiä. Siellä on selvästikin niille liian kuivaa, vaikka harjua on melko ahkerasti tullut kasteltua. Juhannuksen jälkeisinä kuumina päivinä härkäpavut lisäksi tiputtivat suuren osan kukistaan. Voi myös olla että monivuotiset kasvit soveltuvat harjuun yksivuotisia paremmin koska ne ehtivät kasvattaa syvemmälle harjuun ulottuvat juuret. Myös harjun huipulle istutetut Muromin kurkut sen sijaan vaikuttavat viihtyvän erinomaisesti, vaikka ovatkin yksivuotisia. Lehdet ovat tumman vihreitä ja kukinta on lähtenyt ahkerasti käyntiin keskikesän myötä. 

Maan tasolla härkäpavut viihtyvät selvästi paremmin kuin harjussa.

Muutoin tuli myös kesän edetessä huomattua että harjussa on melko väljää. Olin kylvänyt ajatellen että suureksi kasvaessaan kasvit täyttävät tilan, mutta näin ei ole käynyt. Reissu taimiostoksille on siis tullut ajankohtaiseksi, jotta kasvutila saadaan hyödynnettyä. Päätin tukkia suurimman osan vapaasta tilasta mansikantaimilla, osittain koska ne olivat tarjouksessa, mutta myös koska mansikka monivuotisena voi tulevina kesinä päästä hyödyntämään syvällä harjussa olevaa kosteutta paremmin kehittämällä juuristoaan. Mansikan taimen elinikäkin on sopivasti suurin piirtein yhtä pitkä kuin harjupenkin, eli 4-5 vuotta. Ja mansikkahan on myös lapsiperheeseen sopiva kasvatettava. Lapset voivat syödä marjoja suoraan maasta. Sitten kun vielä keksisi miten harjupenkin siiroihin tykästyneet rastaat saisi pidettyä erossa mansikoista. 

Puutarhafilosofiaa

Yksi tärkeimpiä syitä omakotitalon ostoon on että saa puutarhan. On sanottu että ihmiseltä, jolla on kirjoja ja puutarha, ei puutu mitään. Puutarha on mielenrauhan ja mietiskelyn tyyssija, yhtaikaa kun se on paikka johon voi purkaa kaiken tekemisen intonsa ja pikku hiljaa puutarha antaa sinulle takaisin. Sinä hoidat ja kasvatat puutarhaa ja puutarha hoitaa ja kasvattaa sinua. 1900-luvun alkupuolella puutarha oli paikka jossa tuotettiin – marjoja, hedelmiä, vihanneksia. Se oli puutarhakulttuurin kulta-aikaa Suomessa.  Haluaisimme saada takaisin jotakin tuosta ajasta.

Permakulttuuri

Viime aikoina on tullut tutustuttua aika paljon permakulttuurikirjallisuuteen. Permakulttuuria on vaikea pitää pähkinänkuoreen, mutta kyse on kestävän, biologisesti monimuotoisen ja terveen mutta silti mahdollisimman tuottoisan puutarhan rakentamisesta, ilman että sinne tarvitsisi tuoda mitään tai viedä mitään pois. Oikeastaan kyse on kokonaisesta elämäntavan rakentamisesta ja filosofiasta, mutta yleensä nimenomaan puutarhanhoito pääsee permakulttuurissa etualalle. Ehkä oikeutetusti, sillä suurin osa nykyihmisistä tuntuu täysin unohtaneen että puutarhassa voi tuottaa jotakin hyödyllistä, sen sijaan että siihen upottaisi loputtomasti rahaa, keinolannoitteita, myrkkyä ja koristepihalaattoja. Tässä blogissa tullaan varmasti käsittelemään paljon permakulttuuriaiheita myös tulevaisuudessa.

Jo nyt huhtikuussa pystyi korjaamaan maa-artisokkaa. Puolet otettiin syötäväksi ja puolet istutettiin uudelleen.

Historiallinen puutarha

Toisaalta talomme puutarha on historiallinen ja vanha, emmekä halua muuttaa sitä liian radikaalisti. Vanhasta puutarhasta löytyy paljon vanhoja kasvilajeja, maatiaisia, jotka ovat kestäneet vuosikymmeniä, ja ovat siten todistetusti elinvoimaisia. Monet valittavat nykyään kaupasta ostamiensa tulppaanien ja kukkasipulien kestämättömyyttä, kuinka ne kukkivat pari kolme vuotta, ja sitten katoavat. Meillä pihan vanhat tulppaanit ja narsissit kukkivat ahkerasti vuodesta toiseen. Pienellä raivauksella ja uudelleenistutuksilla ne ovat vain saaneet enemmän elinvoimaa.

Turunmaan saaristosta kerättyjä kukkia ja yrttejä sekä pihan alkuperäisiä kasveja.

Yksi permakulttuurin keskeisiä oppeja on että biologisesti monimuotoinen puutarha on terve, ja biologisen monimuotoisuuden kehittyminen vie aikaa. Pitää olla paljon eri lahoamisasteissa olevaa biomassaa, hyönteisiä, eläimiä, homeita ja sieniä jotka kuljettavat ja kierrättävät ravinteita hyötykasvien käyttöön. Meidän puutarhamme oli pitkään ollut vailla hoitoa, ja siellä vallitsi ostettaessa varsin rehevä biologinen monimuotoisuus. Rankka uusiminen ja raivaaminen haittaisi puutarhan ekologiaa liikaa, ja siksi kannattaa olla varovainen, hoitaa pikkuhiljaa ja varovaisin menetelmin. Viimeinen asia mikä tulisi mieleen olisi vaihtaa tai muokata puutarhamaa kokonaisuudessaan. Kärsivällisellä katselulla ja kasvien, eläinten ja kasvuolosuhteiden tutkimisella olemme löytäneet puutarhasta monta aarretta ja jopa kasviharvinaisuuksia.

Vanhat narsissit kukkivat komeasti vuodesta toiseen.

Minä olen innokas keräilijä ja into ulottuu toki myös puutarhaan. Ja vaikka puutarhassamme on säilynyt paljon upeita kasveja, on varmasti paljon myös kadonnut vuosien saatossa, ja kukkiminen keskittyi intensiivisesti muutamiin ajankohtiin (etenkin kevääseen).

Olen kuitenkin lähes tyystin lopettanut keräilykohteiden hakemisen kaupasta – ne harvoin pärjäävät hyvin. Nykyään lähes kaikki puutarhan kasvit tulee kuopsittua kylänraiteilta, vanhoilta pihoilta, jopa metsistä yms. 

Myös hienoja lahjoja on tuotu puutarhaamme, kuten Vehmaalta haettu punavuokko. Periaatteena on, että kerään paljon ja istuttelen sinne tänne. Ja pyrin saamaan nimenomaan vanhoja maatiaslajikkeita. Usein tulee kerättyä niin paljon etten enää muista mikä oli missä. Mutta toisena periaatteena on että kasveja ei turhaan paapota, vaan laajan keräilyn tarkoituksena on kokeilla mikä pärjää meidän oloissamme, ja ne jotka pärjäävät saavat jäädä rikastuttamaan puutarhaa ominaisuuksillaan.   

Hyötyä puutarhasta - hitaasti

Ensimmäiset pari vuotta menivät lähinnä talon laitossa ja jonkin verran koristekasvien ja puiden hoidossa ja istutuksissa. Viime kesänä päästiin ensimmäistä kertaa kokeilemaan kasvimaan pitoa ja pientä satoakin saatiin. Aurinkoista tilaa kasvimaalle on kuitenkin pihassamme yllätävän vähän, ja siinä permakulttuurin opit ja menetelmät tulevat hyödyksi. Tilatehokas permakulttuurinen kasvimaa on siis suunnittelun alla.

Puutarhaansa kannattaa siis tutustua hitaasti, ja vie myös aikaa saada kasvit menestymään ja maa hedelmälliseksi. Hidas puutarhatyöskentely on eräänlaista juurtumista – sitä oppii tuntemaan maansa, kasvaa kiinni siihen - ja pikkuhiljaa maa vastaa ja palkitsee. 

Viime kesän kasvimaakokeilu

Eräs pihan parhaiten pärjänneistä vanhoista koristekasveista on vuorikaunokki.