Jokaisen lämmityskauden alkaessa huomaan että minussa asuva
puulämmitysintoilija on kasvanut hieman. Eri tulisijojen ominaisuudet, eri
puulajien ominaisuudet, oikeaoppiset kuivatus- ja pilkkomistavat ja –ajat askarruttavat
mieltä yhä enemmän ja enemmän. Aiheesta löytyy jonkin verran uunituoretta kirjallisuutta jota ajattelin esitellä tässä:
Kaikki faktat ja vähän enemmän.
Osmo Perälä: Puulämmittäjän käsikirja. Kariston kirjapaino 2013.
 |
| Puulämmittäjän käsikirja on täynnä havainnollistavia kuvia. |
Puulämmittäjän käsikirja on puulämmitysintoilija ja
insinööri Osmo Perälän hyvin laaja ja tekninen selonteko kaikesta mitä
puulämmitykseen liittyy. 200 sivun aikana ja runsaasti ”autokoulukirjatyyliin”
opettavaisesti kuvitettuna selostetaan puulämmityksen ympäristövaikutukset,
lämpöarvot, käydään läpi kaikki puiden hankkimiseen liittyvä aina kaatoloven
kulmista traktorin vinssin toimintaperiaatteisiin sekä tietenkin kuivatus ja
säilytys, erilaiset tulisijat ja jopa muurausohjeita. Kirja sisältää mm. yli 20
sivun verran moottorisahan käyttöohjeita, mikä ainakin minulle oli erittäin
tervetullut osio. Paljon kuvallisia ohjeita erilaisten kuivaustelineiden, sahapukkien yms. rakentamiseen. Kaikki puiden keräämiseen kuljettamiseen ja
käsittelyyn liittyvä tekninen laitteisto selostetaan tarkasti, niin
klapikoneet, Fiskarsin kirveet kuin traktoritkin. Perälä on myös laskenut
kuinka paljon yksi kilowattitunti puulämpöä (erilaisin puin) maksaa ja
verrannut sitä vuoden 2012 sähkön hintoihin (jopa kotiin tilattu ja valmiiksi
kuiva koivuklapi on moninkertaisesti sähköä edullisempaa).
Perälän käsikirja on monella tapaa tyhjentävä, mutta itse
jäin kaipaamaan jonkinlaista syventävää otetta, sekä enemmän tietoa siitä miten
puuta on kerätty ja poltettu perinteisesti ja miksi. Esimerkiksi
Perälä ei mainitse tulisijakuvauksissaan erikseen kaakeliuuneja, vaan keskittyy
pelkästään nykymarkkinoilla yleisimpiin tulisijatyyppeihin (kaakeli- tai
pönttöuunin lämmitysohje annetaan sen sijaan kirjan aikaisemmassa kappaleessa).
Puulajien kohdalla käsitellään samaten vain viittä yleisimmin käytössä olevaa
lajia, eikä juurikaan puhuta niiden luonne-eroista, tai mikä sopii mihinkin. Tästä
huolimatta Perälän teos on jokseenkin asiallinen ja täynnä faktaa oleva opus
josta löytää vastaukset useimpiin kysymyksiin aiheen tiimoilta. Hinta vaihtelee
parin kympin tienoilla, mikä ei ole näin paljon painavaa faktaa sisältävästä
kirjasta kovinkaan painava hinta.
Intohimoisesti puusta
Lars Mytting: Täyttä puuta. Pilko, pinoa ja kuivaa - puulämmityksen taito (suom. Seppo Hovila & Anssi Orrenmaa). Bazar kustannus 2013.
 |
| Myttingin kirjaa on herkullista katsella ja lukea. |
Muistan jokunen vuosi sitten kuulleeni mediassa
norjalaisesta toimittajasta joka kirjoitti kirjan polttopuista, aiheesta johon
hän oli täysin hurahtanut. Nyt Lars Myttingin Hel Ved on aiheellisesti käännetty Suomeksi, ja mukaan on
toimitettu melkoisesti Suomea käsittelevää tietoa. Kirjailija Matti Mäkelä
varoittaa esipuheessaan että tämä kirja sai hänetkin hurahtamaan polttopuihin täysin.
Kirja onkin intohimoisesti ja runollisesti kirjoitettu. Sen hotkaisee helposti
päivässä, jonka jälkeen ei enää ikinä katso klapia samalla tavalla. Ainakaan
jos omaa sen mitä Mytting nimittää polttopuugeeniksi.
Monien muiden aiheiden lomassa Mytting käsittelee myös polttopuihin
hurahtamista kirjassaan. Aihetta on tutkittu, ja se alkaa tyypillisesti
30-40-vuoden iässä kun perustetaan perhettä, ja kun se on kerran päässyt
alkamaan niin se tulee vain pahenemaan niin kauan kuin tolpillaan pysyy.
Mytting kertoo koskettavia tarinoita vanhoista papoista jotka vielä muutamaa
kuukautta ennen kuolemaansa pinoavat valtavia puukasoja varastoon, tai jotka
saavat vireyttä seniiliyteensä hakkaamalla ja pinoamalla joka päivä halkoja.
Mytting käy läpi kaiken polttopuukulttuuriin liittyvän lähes
yhtä kattavasti kuin Peräläkin:
kaatamista, työkaluja, pilkkomista, pinoamista ja kuivaamista, polttoa,
erilaisia tulisijoja ja puunpolton ekologisuutta. Ja ennen kaikkea se esittelee
polttopuiden tekoa ja puulämmitystä inhimmillisenä toimintana, taitona ja taiteena jota
ihminen on aina harjoittanut, siksi se on meille tärkeää tänäkin päivänä. Kirjassa
esitellään oikeita ihmisiä ja heidän puupinojaan. Perinteet kiinnostavat
Myttingiä ja hän tuo esiin paljon perinnetietoja puunkeruuseen ja polttoon
liittyen: millä kannattaa sytyttää, mikä on hyvä leivinuunipuu, koska kannattaa
kaataa ja koska viedä puut sisään ja niin edelleen.
Puulämmityksestä kiinnostuneen kannattaa tietenkin hankkia
sekä Myttingin että Perälän kirjat, ne täydentävät toisiaan ja sisältävät
erilaista tietoa samoista asioista. Siinä missä Mytting kuvailee
moottorisahamerkkien historiaa ja kertoo mitä moottorisaha miehelle merkitsee,
antaa taas Perälä tarkan selonteon sahan eri osista ja toimintamekaniikasta. Jos
nyt kuitenkaan et halua omistaa kuin yhden kirjan puulämmityksestä, kannattaa
hankkia Täyttä puuta, koska se lämmittää aiheeseen, innostaa ja sisältää kaiken
tarvitsemasi tiedon. Luultavasti se saa sinut myös innostumaan aiheesta siinä
määrin että tulet pian hankkineeksi myös Perälän puulämmittäjän käsikirjan.
Ja vinkiksi: kun puupinot ovat alkaneet kiinnostaa,
kannattaa tutustua valokuvaaja Pekka Turusen Kootut-teokseen, josta löytyy otoksia myös netistä:
